Syksyn kiireitä

Tiistai 29.9.2009 klo 13:02 - Tuula Loikkanen

Vaikka aurinko paistaa kauniisti ja lämmintä on yli +20 astetta, niin pakko se kai on jättää kesän ihanuus  taakse ja keskittyä syksyn kiireisiin. Syksy on tässä maassa aina hiukan lyhyempi kuin Suomessa, sillä lomat loppuvat vasta syyskuun alussa, ja ennen kun koko koneisto saadaan käyntiin, niin on jo melkein lokakuun alku. Ja aikaa on siis vain muutama hassu kuukausi, kun jo aloitamme hiljentämään joulua kohti… Mutta siinähän se kivasti menee syksyn kaamos, kun kalenteri pullistelee kokousta kokouksen perään.

Syksyn asialistalla on toki tärkeimpänä uusi Komissio. Barroso sai jatkopestin Parlamentilta ja nyt sitten kiivaasti odottelemme uusia komissaareja. Samoin ensi viikolla pidettävä Irlannin uusi kansanäänestys pitää Komissiota jännityksessä – samoin meitä muita, jotka jo toivovat pääsevänsä tekemään ”oikeita” töitä. Useat eri aloitteet ovat olleet jäissä komissiossa, erityisesti budjetin välitarkastelu ja uuden rakennerahastokauden suunnittelu. Pieniä valonpilkkuja on toki liikkeellä, kuten Itämeristrategia ja komission suunnittelema skenaario-paperi tulevaisuuden aluepolitiikasta, mutta kyllä nyt olisi jo aika saada vauhtia koneistoon. Ihan liikaa on mennyt sisäiseen muutosprosessiin.

Omalla työpöydällä on joka vuoden syysilomme – OPEN DAYS. Kanta-Hämeestä tullaan oikein isolla joukolla GLOBAL-hankkeen tiimoilta, sekä iloksemme ehtivät myös maakuntajohtajat niin Itä-Uudeltamaalta kun Päijät-Hämeestä. Iloisia projektikuulumisia kuuluu myös maakunnista – monet keväällä työstämämme hankkeet ovat menneet läpi. Ainoa harmi on tietysti ettei liittojen oma ACCR-projekti mennyt läpi – mutta ei huolta, projektin kirjoittamisprosessista opimme varmasti yhtä paljon kun mitä olisimme, jos hanke olisikin mennyt läpi!

Ja oma ”lempilapseni” tulevaisuuden aluepolitiikka pitää aina kiireisenä. Valmistelemme Halmeen Esan kanssa jo neljättä positiopaperia aiheesta. Pakko ”teroittaa kynsiä” aiheessa, sillä Ministeri Pekkarinen toi eilisessä palaverissa selvästi esille oman näkemyksensä rakennerahastojen kansallistamisesta. Taas samaa valitusta, kuinka kauhean vaikeaa ja byrokraattista se on… Mutta tässä asiassa meidän on kyllä katsottava peiliin ja sanottava, että vaikeus ja byrokraattisuus on meidän oma vikamme.  Ja on todella harmillista, jos omien virheiden korjaaminen on mahdollista ainoastaan koko rakennerahastosysteemin lopettamisella. Ihmiset nämä systeemit ovat luoneet, ja jos me uskomme niiden tärkeyteen, niin kyllä me pystymme niitä muuttamaankin!